Kortti seikkailuun

Viime vuoden heinäkuussa ostimme parhaat matkaliput. Näiden lippujen avulla olemme nähneet jo vaikka mitä, avanneet monia ovia, joiden kahvaan ei välttämättä muuten olisi tullut tarttuneeksi ja mikä onni, että moni ovista on vielä avaamatta, jää jotain tulevillekin vuosille. Tämä on koukuttava ostos. En puhu nyt seutulipusta, enkä juna-alennuksista, vaan kirkkaan keltaisesta museokortista, joka on parempi, kuin yksikään bonuskortti tai kanta-asiakkuus. Tietyissä tilanteissa sillä saattaa jopa päästä jonon ohi.

Emman Rut Bryk -näyttely oli ensimmäinen museokorttikohteemme ja Lahden taidemuseon Takaisin puuhun -näyttely on viimeisin. Taidemuseot ovat olleet meille se kaikista käydyin museotyyppi. Kun elämä muuten tuntuu tyhmältä on ihana heittäytyä museon syliin, olla hiljaa tai puhua pulputtaa, kiertää nopeasti tai laahustaa tuntiviisarin kanssa samaa tahtia. Ja mikä parasta museoissa tuoksuu aina hyvältä! Ennen kirppiksille suuntautuneet sunnuntaiajelut ovat muuttuneet museoretkiksi ja kesää kohden vauhti taas kiihtyy, kuten sanottu koukussa ollaan ja uusia reittisuunnitelmia tehdään. Kaikista hienoimpiin näyttelyihin tulee palattua vielä unissaankin, elokuinen päivämme Mäntässä oli juuri sellainen. Olen unessani pitänyt jotakin ihmeellistä koulua Serlachius-museo Gustafissa, paikka teki minuun niin suuren vaikutuksen vanhana rakennuksena.

Taianomaisen keltaisen kortin voi ihan hyvin hankkia sellainenkin, joka ei ole niin kulttuuri-ihmisiä ja niin innostunut kaikesta (myönnän, että me olemme molempia ja isoin kertoimin), muutama kerta eri näyttelyissä ja alkaa huomatakin itsessään sen kulttuuri-ihmisen piirteitä ja innostusta säilyneisiin luihin ja vanhoihin maalauksiin. Kaikkea ei tarvitse ymmärtää, joskus on vain hyvä altistua. Pysähtyä ja nähdä. En itsekään tiedä sisäistinkö aivan kaikkea Valokuvataiteen museon poliittisen valokuvan festivaalin sisällöstä, sillä se todella vyöryi päälle, mutta ainakin se jäi hyvällä tavalla vaivaamaan ja silloin jossakin on onnistuttu. Piileehän tässä museoramppaamisessa sellainen vaara, että saattaa joskus innostua, oppia uutta ja toivoa todella olevansa joku muu tai että olisi syntynyt toiseen aikaan. Taidemuseoissa joutuu usein suuren hämmästyksen äärelle, kuinka joku voikaan olla niin taitava ja kuinka itse on onnekas, kun näki juuri sinä päivänä juuri sen näyttelyn.

Museokortti yhdistää museokortilliset kaverit yhteen, sillä yhdessä voi mennä museoon olemaan hiljaa, mutta uskoisin, että museokortillinen uskaltaa laittaa jalkansa museon ovesta sisään myös yksinkin. Ja oikeastihan museo on tekosyy päästä museokauppaan. Josta tulikin mieleeni, että olen ottanut tavaksi lähettää näyttelyyn liittyvän kortin eräälle taiteista kiinnostuneelle nuorelle Haitulalle, myöhemmin hän ehkä huomaa omistavansa kattavan postikorttigallerian. Siinä on tarpeeksi hyvä syy saada viipyillä vinkuvan postikorttitelineen luona ja ihanien muistikirjojen ääressä.

Merkinnän kuvat: Keravan taidemuseo Sinkka, Näkyväksi neulottu, Melek Mazici
Suomen lasimuseo, Accident - 10 suomalaista lasitaiteilijaa, Alma Jantunen
Espoon modernin taiteen museo, Taikalaatikko, Rut Bryk

-Tuija-

<a href="https://www.bloglovin.com/blog/18830709/?claim=twupgnfs8gj">Follow my blog with Bloglovin</a>