27.2.2018

Lukupakko kirjahimo
































Olen ahmimisiässä. Haluan rakentaa kirjapinoista muureja ja haukata muurista paloja lukeakseni. Olen kirjahimon kourissa, mikä on ihana kulkutauti ja toivon sen tarttuvan mahdollisimman moniin. Tämä ei ole tavallista, se tulee ennemminkin kausissa, kuin siitepölyallergia konsanaan, mutta aiheuttaa vähemmän ikäviä oireita. Olen hidas ja nirso lukija ja hirveän huono kirjoittamaan lukemastani yhtään mitään, mutta lukea haluan silti. Suutun ja murisen, jos lukurauhaani häiritään, ravinnon voisi aivan hyvin toimittaa lukuasemani viereen, sillä syömään siirtyminen vaatii poistumista tarinan sisältä.

Suhtaudun kirjablogeihin ja lukuhaasteisiin varovaisella uteliaisuudella, en silti ihan ymmärrä kuinka joku lukee vuodessa satoja kirjoja ja pitää aiheesta myös blogia. Ehkä sellaiset ihmiset eivät katso ohvalla istuvia televisionkatsojia fanaattisesti arvuutellen mitä kakkua ukkiskerhossa syödään tai aseta itseään katsomaan, kuinka viidakossa selviytyy suomalainen julkisuuden henkilö tai kuinka todella joku voikaan olla surkea autonkuljettaja ja toinen taas hirvittävän hyvä kuljettamaan junalla ihmisiä paikasta toiseen. Tässä muutamia esimerkkejä jonkun keksityn henkilön tv-viikosta, itsehän katson vain uutiset ja kuuntelen vakavahenkisiä radio-ohjelmia.

Viime vuonna kirjoitin Helmet-lukuhaasteen kohdat kalenteriini ja ajattelin, että tässäpä on hyvä tapa lukea. Ei siitä mitään tullut, ei ollut lukuvuosi. Tänä vuonna päätin aloittaa uudestaan. Kirjoitin lukuhaasteen kohdat taas kalenteriini ja erilliseen vihkoon. Nyt olen hyvässä vauhdissa, lukeminen kulkee ja katselen kirjoja sillä silmällä, että mikä täyttäisi minkäkin haasteen kohdan. Jos lukuhaaste on outo juttu, kurkkaa tästä.

Olen päättänyt tehdä haasteesta itseni näköisen, paljon lastenkirjallisuutta, runoutta ja novelleja, sillä niitä muutoinkin lukisin ja toki luen sitä mikä kiinnostaa mahtui se haasteeseen tai ei. Tänä vuonna vien itseni uskallukseni tuolle puolen ja uusien hyllyjen ääreen  kirjastossa, hyvin on alkanut, sarjakuvahyllyssä on mahtavia juttuja! Miksi jauhaa tästä täällä blogissa? No kun keksin tavan pitää vielä yhtä lukuvihkoa lisää kuvassa näkyvien kolmen lisäksi, Löytämön sivupalkkiin tulee linkki päivittyvälle lukuvuosi-sivulle. Laitan sinne kuvan lukemastani kirjasta ilman sen suurempia selittelyitä, sieltä voi sitten kirjakaveri hakea uusia askelkuvioita omalle kirjastoretkelleen, jos haluaa lukea yhtä outoja juttuja, kuin se Löytämön muija.

Ensi vuodeksi voinkin kehitellä Löytämön oman lukuhaasteen.

-Tuija-


2 kommenttia:

  1. Minä luen paljon...ajoittain. Sitten meneee taas tovi lukematta, kunnes taas vimma iskee ja luen kirja kirjan perään, niin, etten lopuksi oikein enää muista mistä mikin kirja kertoo..:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on vähän kummallista, mitä kirjoista myöhemmin muistaa. Noita lukupäiväkirjoja, lukuvihkoja ja muita muistiinpanoja lukemastaan on myöhemmin vähän jännä lukea, kun saattaa muistaa kirjan ihan eri tavoin ja lukiessaan mitä siitä on kirjoittanut hämmästyy, että oliko se tosiaan tämmöinen.

      Poista