Kesäkuuta hönkivä Helsinki odotti meitä ja kuin ilahtuneena jälleennäkemisestä tarjoili se meille parastaan. Päätettiin vinguttaa museokorttiin vähän kulumisen jälkiä, kun ensimmäinen museokorttivuosi lähenee loppuaan. Enää 19 päivää jäljellä. Ateneumissa oli Alvar Aalto, mutta silti uusi kokoelmanäyttely Suomen taiteen tarina vaikutti enemmän, pidin kovasti näyttelysuunnittelusta ja seinien värien tuomasta tunnelman vaihtelusta ja etenkin runsaasta ripustuksesta.
Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa kukkivat kuusamat ja alppiruusut, kasvihuoneissa kummajaiskasvit. En vieläkään oikein ymmärrä sitä, että joku saa asua talossa puutarhan laidalla ja joka aamu katsoa puutarhamaiseman muutoksia. Huomenna lauantaina 17.6. mikäli olet Helsingissä vie itsesi uusitun ulkopuutarhan avajaisiin, silloin pääsee myös ilmaiseksi kasvihuoneisiin.
Iltapäivällä veimme itsemme tervehtimään Pientä Haltijakauppaa ja sen Haltijaemoa. Tuija on ollut elämässämme pitkään ja on aina jännittävää sukeltaa siihen maailmaan, jota Tuija kantaa mukanaan, minne ikinä meneekään ja ihastella tyyppejä, joita Tuijan käsistä on syntynyt. Jos kaipaat jotain erilaista tai haluaisit vaikkapa viedä jonkun pienen ystävän vaikuttumaan pienestä kaupasta, jossa on mainio henki, suuntaa Mariankadulle numeroon 15.
-Tuija-
Kuulostaa hyvältä museokierrokselta. Oih, saadapa asua kasvitieteellisen puutarhan kupeessa! Kuulostaa aivan ihanalta ajatukselta.
VastaaPoistaTästä on näköjään tulossa tämmöinen museolöytöjen blogi, mutta mitäpä tuosta. Mieti niitä aamuja tai öitä, kun ketään ei käyskentele siellä puutarhassa ja vuodenaika on juuri vaihtumassa ja voi katsella sitä omasta ikkunasta. Ehkä turhan romantisoitu kuva puutarhurin hirvittävän fyysisestä työstä, mutta ei kai sellaiseen työhön toisaalta lähtisi, ellei olisi intohimoa kasvikuntaa kohtaan.
Poista