Taikina auttaa

Se mittaa suureen metalliseen kulhoon ainekset, laittaa kannen päälle ja menee nukkumaan. Astiassa herää yön aikana elämä. Huomenna on tilattu aika terapiaan. Onneksi ajanvaraus tehtiin ajoissa, sillä muuten tämmöiseen ei olisi ollut viikon vieterinvenytyksessä tilaa.

Aamulla se jatkaa kulhon parissa, paisuttaa jauhoin ja laittaa toivomuksesta rusinoitakin. Vaihtaa kannen kenties leivinliinaksi, en tiedä varmasti, koska annan sen toimia häiriöttä. Tälle on varattu aikaa koko päivä, on tärkeän henkilön seitsemäskymmenes syntymäpäivä ja illalla on toimitettava korillinen pullaa.

Kysyn keittiössä siltä onko kivaa, sillä sen ilme naamalla on keskittynyt ja tyytyväinen. On, taikina on parasta terapiaa, sanoo se. Ovat olleet selvästi liian kauan erossa toisistaan nuo kaksi, jauhot ja jauhonpöllyttäjä. Tuoksu valtaa portaikon ja luikertaa täyttämään kaikki huoneet, se on lämpimän uunin tuoksu.
Saan maistiaisia suoraan naaman eteen, tiedän, että tässä se harvoin epäonnistuu, tämä maku on sen oma juttu. Se tekee karjalanpiirakoitakin, kun sitä huvitti. En raaskisi syödä, kun niitä on niin vähän ja sitten on taas vähemmän. Uskallan kuitenkin, yhdellä kertaa menee ainakin kolme. Illalla toimitamme juhlaa varten korin täydeltä pullaa ja mummolle maistiaisen.

Tällä jaksaa taas. Jonkun sisäinen rauha voi olla taikinassa.

-Tuija-

Bagelvappu

Eilen vietimme jo vappua, kun Nestori piti paakelipaarin ystäville. Itse tehdyistä bageleista eli ihan kotoisasti vesirinkeleistä tuli niin hyviä, että voisin syödä niitä joka päivä ihan pelkästään ilman täytteitäkin. Aamupalallekin onneksi jäi. Joimme vain kaupan simoja (ei siis Simo-nimisiä henkilöitä vaan sima-nimisiä juomia), kun oma sima ei suostunut onnistumaan. Kuvissa näkyy myös vaatimattoman näköisiä sitruunakeksejä ja ihania marenkikeksejä, joita en suositellut kellekään syötäväksi, että minulle jäisi enemmän (niiden ohjeen löytää Baking Instinct-kirjasta). Churrot pakenivat lautaselta vauhdikkaasti, eikä niistä ehditty ottaa kuvia.

Pelasimme lautapelejä ja söimme söimme ja söimme. Tänään tiskien ja aamupalan jälkeen taloon julistettiin luku -ja kirjoitusrauha. Kaikenlaisten hälinäpäivien jälkeen on tarpeellista saada rauhassa tehdä helppoja sudokuja ja olla hiljaa. Meillä tuo keittiön lattia on keittiön valmistumisesta lähtien ollut ihan lempparipaikka, mihin sitä ihminen sohvaa tarvitsisikaan (eivät muuten tienneet nuo pojat, että otin niistä kuvan).

Ainiin hei, jos tykkäät lautapeleistä ja kaipaat jotakin vinkkejä niihin, olemme perustaneet lautapeliryhmän, jolla on oma instagram-tili Petkuttajat. Siellä jaamme lautapelihetkiä. Meitä on kuusi tosi erilaista pelaajaa, jotkut vähän enemmän lautapelinörttejä ja jotkut vähemmän, kukaan meistä ei kuitenkaan kulje hupullisissa kaavuissa tai laminoi sääntökirjoja. Tärkeintä on kokoontuminen yhteen ja mukaansatempaava peli sekä vaihtuvat voittajat.

Toinenkin instagram-vinkki, kuvissa näkyvien postikorttien taiteilija Aura Kajas, niin hienoa keraamikkaa ja piirroksia, käy kurkkaamassa myös kotisivut.

Löytämön väki toivottaa hyvää vappua, lumella tai lumetta!

-Tuija-

Parmesaanista, speltistä ja juuresta

Meillä leivotaan joka viikko leipää. Suosin tällä hetkellä raskileipäohjeita, joissa illalla taikinan ainekset sekoitetaan keskenään. Taikina jätetään yön yli lepäämään huoneen lämpöön ja seuraavana päivänä leipä leivotaan joko semmoisenaan tai jatketaan alkutaikinaa kasvattamalla.

Täällä tehdään leipää padalla, leipävuoalla tai ihan käsipelillä sen muotoiseksi millaiseksi taikina itse itsensä muovaa. Kuvissa näkyy Teemun ja Markuksen leipäkirjasta parmesaani-pippurileipä ja sitten juhlavuoden Suomi 100 hengessä leivotut karjalanpiirakat. Piirakoihin tein edellisenä iltana jo puuron valmiiksi muiden ilta-askareiden rinnalla ja seuraavana päivänä vasta rypyteltiin. Näin leivonta ei vie koko päivää ja pyörät pyörivät keittiössä eteenpäin. Leipäsatsista puolet laitetaan aina pakastimeen, varautuen niihin kiireisiin työpäiviin, kun ei vain jaksa tai ehdi tehdä mitään. Meillä leivät eivät kyllä säästy pakkasessa pitkään, sen verran hyvin ennakointi ja kulutus kohtaavat. Raskileipien onni on myös se, että resepteihin tulee kuivahiivaa. Tällöin ei tule pelkoa, että onkohan tuore hiiva vielä kunnossa.

Ensimmäisen kerran kun tein parmesaanileipää, leipä jäi keskeltä raa'aksi. Asiaa tutkineena, reseptiin oli tullut painovaiheessa virheitä, joten ei ihme ettei onnistunut. Niin paistoaika, kuin nestemäärä olivat väärin. No tekevälle sattuu.

Vaikka uunissamme on kiertoilma, en suosi sitä, kuin sulattaessa tuotteita. Mielestäni kiertoilmalla leivän alapinnat eivät tule tarpeeksi paistuneiksi. Varsinkin, jos leipää tekee vuoalla tai padalla pitää muistaa käyttää ala- ja ylävastuksia, jotta saa hyvän paistopinnan ja rapean kuoren. Meidän uunilla myös paistoaika on melkein poikkeuksetta 5 minuuttia pidempi, kuin reseptissä kerrottu aika.

Korvaan jauhoista aina osan spelttijauhoilla. Itse olen tottunut jo viljaisampaan makuun. Kyläilevät ystävämme sanovat tuotoksiani, jotenkin maukkaammiksi, kuin omansa. Sanon salaisuudekseni aina speltin. Spelttijauhoja tulee meillä niin suolaisiin, kuin makeisiinkin leivonnaisiin juuri maun vuoksi.

Vaikka olenkin jauhopeukalo, toisten tekemä leipä maistuu aina toisenlaiselle, kuin oma (paremmalle). Väittäisin jopa, että makuun vaikuttaa se, että se ei ole itse tehtyä, vaan joku toinen on antanut aikansa taikinalle. Ehkä kesällä laitetaan taikinajuuri tulemaan, ellei jostain putkahda nokan alle valmista juurta, niinkuin huutokauppakeisarilla oli myynnissä 1800-luvulta peräisin ollutta juurta ja taikinatiinu. Oli kuulemma Kokki Kolmosen käyttämää samainen juuri, siinä on jo juurella legendaa seassa. Itse tyydyn kyllä vähäisemmän historian juureen, mikäli jo valmista juurta olisi luvassa. Täytyisi laajentaa tuo leipominen pikkuhiljaa ruisleivän puolelle. Toisaalta, jos juuren tekisi alusta asti itse, voisi sanoa reseptiä salaiseksi, mikäli lopputulos olisi hyvä.

Mitä kokemuksia leivän leipomisesta juureen sinulla on?


-Nestori-

Ranskalainen pannukakku

 























































Ranskan Limousista nimensä saanut Clafoutis eli rankalainen pannukakku tai -piiras avasi pääsiäisemme. Meidän Clafoutis taikina rakentui rahkasta, upotettaviksi ainesosiksi valikoituivat aprikoosit ja pakastevadelmat. Makuaineita vaihtamalla tämä herkku on raikas ja keveä, sopii mainiosti tulevien kesäiltojen tarjottavaksi. Raikkautta tuo ehdottomasti rahkaisuus taikinassa, joka ei tutkiskeluni mukaan olekaan tyypillistä tässä jälkiruoassa. Vahva suositus.

Reseptin pohjan nappasin Kodin Kuvalehdestä. Koska taloudessamme on pähkinäallergikko vaihdoin reseptissä olleen pähkinäjauhon samaan määrään keksinmurua tuomaan samaa struktuuria ja purutuntumaa mitä pähkinällä haettiin taikinaan. (Kyllä Hans olisi nyt tyytyväinen, tuo purutuntumaa vaaliva tv-kokkimme) Keksimuruja ei kannata antaa murskattavaksi apukokille, sillä mortteli, keksi ja apukokki tarkoittavat yhdessä liian jauhoista lopputulosta. Ensikerralla kokeilen jotakin muuta keksiä ja jätän keksimurun karkeammaksi. Jotta herkkuun onnistutaan saamaan hyvät paistopinnat, tarvitsee clafoutis uuninkestävän paistovuoan tai paistinpannun. Vuoassa kannattaa olla reunaa, clafoutis on kohoavaa sorttia. Väittivät ohjeessa, että clafousis onnistuu myös suureen irtopohjavuokaan. Kannattaa kokeilla, epäilen kuitenkin, että pannukakunpohja ei tule samanlaiseksi, koska paistovuoan tai paistinpannun oma kuumenemisominaisuus ei ole samanlainen irtopohjavuokassa.

Tai ehkä tämä oli vain se tekosyy käyttää ja kokeilla uutta Rotisser -paistovuokaa, jonka ostin Iittalan Iik -päiviltä. Monesti olen ruokakirjojani selatessa törmännyt resepteihin, joiden tekoon tarvitaan lieden sekä uunin käyttämistä, mielellään vielä samassa astiassa, jotta maku olisi taivaallinen. Keittiöremontin yhteydessä meille asennettiin induktioliesi. Tämä nopeasti lämpiävä liesi, asettaa näköjään haasteita kattilafirmoille. Meillä on ollut saman sarjan paistinpannu käytössä jo jonkin aikaa, joten tiesin mitä uusia mahdollisuuksia paistovuoka minulle keittiössä tarjoaisi. Nyt kun tuote oli alessa Iik -päivillä, tiesin mitä halusin.

Toinen vahva suositus tulee reseptiin kuuluvalle kastikkeelle. Hyvä kastike makealle piiraalle syntyy purkista rahkaa, joka notkistetaan 1 dl kuohukermaa ja makeutukseksi 0,5 dl juoksevaa hunajaa. Nam!

- Nestori -

Pöytä on katettu.

Kyllä meillä tarjoilua on, tervetuloa! Kakkua ja Croisantteja Puukengän keittiöstä totuttuun tyyliin. Nyt on avajaistarjoilut paikoillaan, syömään!









- Nestori -