3.5.2018

Anopinkielen tuoksu

































Kissanmutkassa kaikki on mahdollista: anopinkieli päätti kukkia. Ensin se teki varovaisen vihreät kukkavarret aivan salaa. Niissä oli vihreän pienen pavun näköisiä nuppuja, jotka venyivät soikeammiksi päivittäin, löysin yhden ja samalla huomasin, että niitä onkin kolme pitkää kukkavanaa. Lähimpänä ikkunaa ollut avasi kukkansa ensimmäisenä, tuoksu oli uskomattoman voimakas, jopa niin voimakas, että anoppi oli siirrettävä yöksi toiseen huoneeseen haisemaan, että sain nukuttua. Olisikohan Max Perttula kiinnostunut tämmöisen anoppituoksun lanseeraamisesta, täällä olisi nyt materiaalia. Nyt menossa on toinen kukkiva vana. Tämä kyseinen kukkija on anopinkielikokoelman kummajainen, sen yksi lehti on reilusti yli metrin mittainen ja yhden lehden se taivutti sivulle viistosti alaspäin, kuin tanssillisen kädenojennuksen tehdäkseen. Hirveä erikoisuudentavoittelija ikkunallamme.

Perjantaina olin ystäväni Annan kanssa Lahden Pihapiiri-messuilla, joiden paras anti näkyy toisessa kuvassa. Olimme kuuntelemassa, kun Hannimari Heino ja Kristiina Wallin lukivat otteita  Puutarhakirjeistä. Juuri tätä kirjaa olen kaivannut, kun on lukenut joka vuosi samat Mari Mörön puutarhakirjat sitä kaipaa jo jotakin lisää, onneksi myös Mari Mörö on kirjoittanut lisää, ei tässä kukkaismielisellä kasvisielulla ole hätää, kun saa upota hyvien kirjojen syleilyyn. Tästä teoksesta kenties lisää, kunhan olen sen ensin hitaaaaaasti nautiskellut.

Lopuksi pari kuvaa messuilta, jotka olivat melko samanlaisen tuntuiset, kuin aiemmatkin. Ihastelimme lahtelaisten koulujen Unelmien piha- pienoismalleja ja piirroksia, oli suklaasuihkulähdettä, kauppaa pihalla ja melko monessa trampoliini, inspiroiduimme puutarharomuroboteista ja hienosti huovutetuista linnuista. Pystyin välttämään huijaussipulit ja taimiostokset, meillä on niin hankala säilyttää ennen istutusta mitään kasveja, kun eräiden kanssa-asujien mielestä ne ovat ennen kaikkea ravinnoksi kelpaavaa ihanaa vihreää silputtavaa. Odotellaan kesäkuuta ja sitä, kun saa luvan kanssa mennä puutarhamyymälään ja iskeä taimet heti maahan kotona.


-Tuija-








Viiva



































Hämeenlinnan taidemuseossa on vielä kymmenisen päivää nähtävillä Hämeenlinnan taiteilijaseuran 70-vuotisjuhlanäyttely nimeltään Viiva. Kun aika paljon viettää aikaa katsellen oman kaupunkinsa taiteilijoiden töitä on kutkuttavaa päästä toisen kaupungin tuoreen taiteen äärelle. Päänsisäinen taidekirjasto kasvaa uusilla kiinnostavilla nimillä ja muistiin painuu karvoja, katastrofikuvia, lyijykynän suhinaa ja eräs yksisarvinen.
Pakko tunnustaa nyt, älkää ampuko, mutta Hämeenlinnan taidemuseossa käynti oli ensimmäinen ja vähän hävetti, kun niin lähellä on niin hieno museokokonaisuus. Meille Hämeenlinna on ollut "vain" kirpputori -ja linnakaupunki.

Taidemuseo koostuu useista rakennuksista, joista keltainen kuutiomainen rakennus on itse Engelin suunnittelema ja juuri siellä sijaitsee tämä Kati Kivisen kuratoima Viiva-näyttely. Näyttelystä jäivät mieleen Piia Liesteen keraamiset tägit ja museokaupan pöydällä olleet hahmot, Jukka Teittisen maalaukset, Anna-Kaisa Haanahon Elämänviiva, Eira Lähteisen hiilipiirrokset ja Anne Vilkunan luonteikkaat rusakot.

Museon toisen rakennuksen täytti 60-70-lukujen modernismi, joka aiheutti keskustelua seurueessamme, meistä kukaan ei oikein innosta hyppinyt, eikä vaikuttavuus/liikuttavuus-mittari värähdellyt kenenkään sisälmyksissä, vaikka esillä olikin meille ihan tuttuja nimiä. Näyttely oli kattava kuva ja varmasti jonkun suomalaisen modernismin rakastajan unelmien täyttymys.

Mainitsen vielä senkin, että kesällä tämä Hämeenlinnan taidemuseo täyttyy pohjoismaisesta nykytaiteesta, kun keltaisen talon valtaa NoCo Art Collection.

Samalla retkellä kävimme myös kaupunginmuseo Skogterissa ja sukelsimme Mari Isotalon viimeistä päivää esillä olleisiin vetisiin kuviin Galleria Koneessa. Kun kiertelee eri kaupunkien gallerioissa kannattaa muistaa myös taidelainaamot, Galleria Koneen yhteydessä on taidelainaamo, josta olisin heti voinut kähveltää seinälle muutaman aarteen.


-Tuija-



Kuvien teosten taiteilijat:
Anna-Kaisa Haanaho
Anne Vilkuna
Piia Lieste
Jukka Teittinen
Olli Larjo
Anne Vilkuna