27.9.2018

Vanhan kirjan kutsu






































Tänä kesänä ja alkusyksystä olemme löytäneet kirppispiipahduksilla kirja-aarteita. Meillä on tapana käydä Kontin kirjaosasto tietyistä kohdista hyvin tarkkaan läpi. Esimerkiksi vanhat puutarhakirjat, kasvioppaat ja eläinkirjat kiinnostavat niiden ihan tavallisten Pekka Töpöhäntien ja Rosa Liksomien lisäksi. Kotikirjastomme alkaa olla melko sekopäinen kokoelma eri aiheita. Vielä kun saisi yhden ison kirjahyllyn. Viimeisimmät löydöt ovat Nestorin pellavakantisia, nahkaselkäisiä vanhoja historiaopuksia ja sitten nämä kuvissa näkyvät.

Kalat kuuluvat samaan sarjaan nisäkäs-kirjan kanssa, joka meillä oli valmiiksi, mutta siitä on vuosien myötä kulunut paperikansi pois. Joskus vanhan kirjan vanhentunut tieto ja lennokas kieli huvittaa. Samalla voi miettiä sitä, kuinka tuoretta jokin tieto saattaa olla, sata vuotta sitten ei tiedetty kaikkea sitä mitä nyt tiedetään ja koko ajan löydetään uutta. Joku tuolla nytkin tutkii jotain kalojen loisia tai aurinkomyrskyjä ja sitten meitä lellitään tutkimustuloksilla ja kaikki viisastuvat, ainakin siinä tapauksessa, jos verkkotoimittaja keksii kalojen loisille klikkiotsikon.

Alempien kuvien Loistokukkia kirjassa on vuosina 1946 ja 1947 kuvattu Hollannin puutarhojen kukkijoita, jotka silloin ovat olleet uutuuksia. Samat sipulikukat ovat edelleen valikoimissa ja nytkin kaupassa odottamassa istuttajiaan. Kirjassa on melkoisen innostuneen ylistävä johdanto ja syväpainotekniikan kerrotaan olevan viimeisintä uutta ja ihmeen hyvin ovatkin kasvimuotokuvat aikaa kestäneet. "Käsittämättömän kauneutensa lisäksi kukilla näyttää olevan ehtymätön mielikuvitus keksiä yhä hivelevämpiä värejä, yhä sirompia viivoja ja ihmeellisempiä muotoja.Varmaan sellainenkin, joka ei ole taiteen parissa joutunut erityisesti tekemisiin värin kanssa, oppii näiden kuvataulujen pohjalla jotakin oleellista sen olemuksesta. Värihän on valoa ja valo on elämän lähde, ja sen takia väri vetää meitä puoleensa samoin kuin kukat, joissa se ilmenee tuhansin vaihtuvin muodoin. Siksi kai meidän suhteessamme kukkiin on hieman mystillinen sävy."

Blogin sivupalkin kirjakuvapäiväkirja on taas päivitetty, mutta täytyy jo tässä vaiheessa sanoa, että lukuhaaste, josta aiemmin tänä vuonna kirjoitin ei tule onnistumaan loistavasta alustaan huolimatta, kesällä lukeminen tyssäsi kuin seinään, enkä enää saa kiinni viikkovauhtia, mutta olen jo tähän mennessä lukenut monipuolisemmin ja enemmän kuin edellisenä vuonna, joten ihan hukkaan ei ole lukuhaaste mennyt ja voihan sen saattaa loppuun seuraavana vuonnakin.


-Tuija-




18.9.2018

Ihmemaan ukkelit ja koirapäät Sinkassa

































Keravan taidemuseo Sinkan huoneet ovat tänä syksynä Liisan Ihmemaa. Sen sijaan, että olisi tehty eri Liisoja ihmemaissa, Herttakuningattaren myötäilevää hovia ja teekutsuja otsikko onkin mielentila ja tapa tehdä taidetta. Paino on enemmän ihmemaassa, kuin Liisassa tai Lewis Carrollin luomassa tarinassa. Näyttelyn teemaa ei ole yritetty venyttää poliittiseksi, eikä väkisin vääntää tämän hetkisen maailman ongelmiin, vaan on luotettu siihen outoon maailmaan, joka parhaimmillaan on todellisuuspakoa. Näyttely antaa luvan jokaiselle taiteilijalle esitellä oma ihmemaansa, oman taiteensa kautta ja tämä tekee tästä näyttelystä näkemisen arvoisen, kerrankin on tilaa yksittäisen taiteilijan tulla esille ja ottaa tilansa. Näyttelyn taustaäänenä soi Tommi Toijan veden lirinä.

Sinkka on viime vuosina tullut meille tutuksi ja muodostunut yhdeksi suosikiksi monipuolisen tilan ja hyvien näyttelyiden vuoksi. Tästä näyttelystä olimme kovin innoissamme jo etukäteen, sillä sen taiteilijoissa on monta meidän suosikkia ja sellaisten perässä sitä kulkee minne tahansa, varsinkin kun on vähän museohullu.

Näyttelyn ovat kuratoineet yhdessä Veikko Halmetoja ja taidemuseon johtaja Arja Elovirta. Näyttely on onnistunut, se yllättää kulman takaa silmiä särkevän pinkillä koiraeläimellä ja vie matkalle jäkälän peittämään maahan, jossa tuohen takaa kasvaa hahmo ja jäniksellä on kissan viikset. Tähän näyttelyyn on rakennettu sisään monta matkaa. Ja vaikka sanonkin näyttelyn olevan eskapistinen ei se ole mikään pelkkien kauniiden ja helppojen teosten hilpeä kokoontuminen, vaan kyllä ihmemaassakin on nurja puolensa, veri valuu ja yksi jos toinenkin on masentunut. Vie itsesi Keravalle ja anna Keravan yllättää, siellä on muutakin kuin vankila ja asema.


-Tuija-


Kuvien taiteilijat:
1.Emma Ainala
2.Mia Hamari & Tommi Toija
3. Kim Simonsson & Ilona Cutts
4. Kim Simonsson & Mia Hamari
5. Ilona Cutts


Lisää luettavaa: Simonssonista vuonna 2014  
Mia Hamari Hämeenlinnassa 2017 
Museokorttihysteriaa vuodelta 2017