Meillä anopinkielet kasvavat vaakasuuntaisesti kevään kolkuttaessa ikkunan ulkopuolella, mikä sopii meille vallan mainiosti, mutta silti näky huvittaa minua aamuisin verhoja avatessa.
Pelargonipistokkaat ovat juurtuneet ja ovat nyt jo mullassa. Toivotaan kauniin vaaleanpunakukkaisen pelargonisuvun jatkuvan uusissa ruukuissa.
En ole viherpeukalona itselleni ankaraa tyyppiä. Jos joku kasvi kuolee tai kylvö/istutus ei onnistu, niin maailmani ei siihen kaadu. Aina se kuitenkin piristää ja hymy nousee suupieliin, kun joku kuolleen näköinen alesta ostettu raakkukasvi nostaakin talven jälkeen versonsa pihamaalla. Kokee saaneensa todellakin rahalle vastinetta. Ainakin viime syksynä istutetusta humalanjuurakosta nousee tuoreita piiskoja köynnöstukea vasten. (kirjoitettu hymyillen)
Vaatehuoneen cd-levyt ovat valikoima automusiikkia. Lajitteluperusteena on hyvä fiilis ja helposti napattava pino matkoja varten. Muutama nosto tuosta kasasta: Mikki Kauste (Lintumies), Aino Venna (Marlene), Samae Koskinen (Kuuluko, kuuntelen?), Honey B & T-Bones (Time Was), Verneri Pohjola (Aurora).
Kissoille kuuluu hyvää. Taas huomaan, että kaikki kuvat Taiska iskelmäkissasta ovat huonoja. Hän on se lymyilevä sielu, joka keikistelee kyllä livenä, mutta kun kamera otetaan esille hänestä näkyy hännän pää tai kuva muuten on epätarkka. Täytyy hankkia ehkä riistakamera.
- Nestori -
