23.8.2017

Taikina auttaa


































Se mittaa suureen metalliseen kulhoon ainekset, laittaa kannen päälle ja menee nukkumaan. Astiassa herää yön aikana elämä. Huomenna on tilattu aika terapiaan. Onneksi ajanvaraus tehtiin ajoissa, sillä muuten tämmöiseen ei olisi ollut viikon vieterinvenytyksessä tilaa.

Aamulla se jatkaa kulhon parissa, paisuttaa jauhoin ja laittaa toivomuksesta rusinoitakin. Vaihtaa kannen kenties leivinliinaksi, en tiedä varmasti, koska annan sen toimia häiriöttä. Tälle on varattu aikaa koko päivä, on tärkeän henkilön seitsemäskymmenes syntymäpäivä ja illalla on toimitettava korillinen pullaa.

Kysyn keittiössä siltä onko kivaa, sillä sen ilme naamalla on keskittynyt ja tyytyväinen. On, taikina on parasta terapiaa, sanoo se. Ovat olleet selvästi liian kauan erossa toisistaan nuo kaksi, jauhot ja jauhonpöllyttäjä. Tuoksu valtaa portaikon ja luikertaa täyttämään kaikki huoneet, se on lämpimän uunin tuoksu.
Saan maistiaisia suoraan naaman eteen, tiedän, että tässä se harvoin epäonnistuu, tämä maku on sen oma juttu. Se tekee karjalanpiirakoitakin, kun sitä huvitti. En raaskisi syödä, kun niitä on niin vähän ja sitten on taas vähemmän. Uskallan kuitenkin, yhdellä kertaa menee ainakin kolme. Illalla toimitamme juhlaa varten korin täydeltä pullaa ja mummolle maistiaisen.

Tällä jaksaa taas. Jonkun sisäinen rauha voi olla taikinassa.

-Tuija-

21.8.2017

Tutkimusmatkailijat


































Viime viikolla vierailimme Turussa, tietämättä mitään siitä mitä tulee tapahtumaan muutaman päivän päästä. Turku oli hyvä, lähestyttävä ja vähemmän salaperäinen, kuin aiemmin, johtui kai kesästä. Kyseinen kaupunki ei kuitenkaan piirry vielä karttana päähäni, niin tuttu se ei vielä ole. Silti Löytämöläiseen tapaan piirsimme uusia reittejä aivojen karttakirjaan, kun ihailimme Samppalinnan maauimalaa ja sieltä tulleita märkähiuksisia ihmisiä, kattoja ja väkisin yhteensovitettuja vanhoja ja uusia taloja. Pääkohteenamme oli tietenkin Wäinö Aaltosen museo, jossa oli Jacob Hashimoton näyttely Giants and uncertain atmospheres. Yltäkylläinen ennakkoon nautittu kuvaähky ei vienyt näyttelyltä hohtoa, vaan näyttely oli monta kertaa hienompi, kuin yksikään sieltä otettu kuva. Onneksi näyttely on auki vielä 24.9.2017 asti, joten ehdit hyvin. Museolla on myös WAMblog, joka kannattaa kurkata, jos mietityttää esimerkiksi millaisissa paketeissa kuljetetaan tämmöisiä teoksia.

Mukanamme matkannut innostuja luki meille takapenkiltä Vilpitön mieli-kirjaa ja oli muutoinkin varsin kelvollinen matkakumppani. Löysimme tiemme uskomattomaan biologiseen museoon, joka piileskelee varsin onnistuneesti puiden katveessa. Jo pelkän hienon rakennuksen takia kannattaa etsiä reitti museoon. Hyönteiskammoiselle sopivassa määrin kauhun hetkiä ja suuri oivallus siitä, että eihän meillä täällä mitään, entäs Afrikan ötököiden kokoluokka. Taidemuseon skippasimme tällä kertaa kokonaan, sillä yksi päivä ei riitä kaikkeen. Söimme kauppahallissa ja haimme iltapalaa kotiin leipomo Grynistä, jota ihailemme väsymättä instagramin kautta. Se croissantti, se croissantti, et tiedä ennen kuin maistat.

Liian kaukana olet Turku, saisit siirtyä lähemmäs.


































-Tuija-