Olipahan kirjamessut! Olimme messukeskuksessa kahtena päivänä, avajaispäivänä torstaina ja viimeisenä päivänä sunnuntaina. Ostosmielessä emme näille messuille lähteneet, vaan kuuntelemaan puhetta kirjallisuudesta ja sitähän riitti. Ja jos totta puhutaan olimme niin tiedonjanoisia, että ruoat ja viinit saivat olla ihan rauhassa toisessa hallissa, meitä kiinnosti vain kirjat.
Selatessa messulehteä tuli sellainen olo, että haluaa haljeta ja olla kolmessa paikassa yhtä aikaa, kun parhaimmillaan hyvää ohjelmaa oli niin paljon, että joutui tekemään hankalia valintoja siitä mitä menee kuuntelemaan. Asiaan saattaa vaikuttaa se, että kiinnostuksen kohteemme ovat melko rönsyilevää sorttia taiteesta hyönteisiin ja kaikkea siltä väliltä. Ja kun oli kuunnellut kolme tuntia putkeen hyvää puhetta kirjojen maailmasta oli niin pyörällä päästään, että piti ihan vaan tuijottaa tyhjyyteen ja syödä eväspullaa hiljaa paikallaan.
Erityisen inspiroivia olivat Kati Rapia ja Juha Hurme kirjallaan Pyrstötähti, Heikki Kännö, Lassi Hyvärinen ja Mikko Rimminen sekä Pirkko Soininen, eikä unohdeta HS:n esikoiskirjapalkintoehdokkaita (arvaus on jo kuka voittaa). Suuresti pidimme myös Kuvittajat ry:n ideasta, jossa kuvittajat esittelivät työtään ja pitivät työpajoja. Ehkä ensi vuonna uskalletaan antaa jo ihan oma lava kuvitustaiteelle ja ottaa askel lastenosastolta muiden lavojen sekaan. Näitä samoja kuvittajiahan on kiittäminen siitä, että tänäkin syksynä ilmestyneiden kirjojen kannet ovat toinen toistaan hienompia.
Sunnuntain aloitukseksi riensimme etsimään Laura Pehkosen uutta julkista teosta Pasilan betoniseen syliin, aivan kirjaston kulmilta löytyy tämä kuvien teos. Se koostuu monesta osasta betonisen kaiteen kyljessä, se ei huutele, eikä hyppää naamalle, mutta ihastuttaa. Kurkista, jos kuljet ohi.
Lukuhimo on nyt pahimmillaan ja se on luultavasti tämän vuodenajan syytä, toinen on koukussa paksuihin sarjakuviin ja mytologisiin teksteihin, toinen haukkaa kirjaa kirjan perään ja jaarittelee niistä ystävilleen, jotka eivät ole lukeneet samoja kirjoja. Ja sitten on vielä ne loppumattomat suunnitelmat siitä mitä aikoo lukea, se lista piteni messujen jälkeen huomattavasti.
Löytämö kiittää kirjamessuista, toivottavasti ensi vuonnakin pääsemme paikalle!
-Tuija ja Nestori-