Anopinkielen tuoksu

Kissanmutkassa kaikki on mahdollista: anopinkieli päätti kukkia. Ensin se teki varovaisen vihreät kukkavarret aivan salaa. Niissä oli vihreän pienen pavun näköisiä nuppuja, jotka venyivät soikeammiksi päivittäin, löysin yhden ja samalla huomasin, että niitä onkin kolme pitkää kukkavanaa. Lähimpänä ikkunaa ollut avasi kukkansa ensimmäisenä, tuoksu oli uskomattoman voimakas, jopa niin voimakas, että anoppi oli siirrettävä yöksi toiseen huoneeseen haisemaan, että sain nukuttua. Olisikohan Max Perttula kiinnostunut tämmöisen anoppituoksun lanseeraamisesta, täällä olisi nyt materiaalia. Nyt menossa on toinen kukkiva vana. Tämä kyseinen kukkija on anopinkielikokoelman kummajainen, sen yksi lehti on reilusti yli metrin mittainen ja yhden lehden se taivutti sivulle viistosti alaspäin, kuin tanssillisen kädenojennuksen tehdäkseen. Hirveä erikoisuudentavoittelija ikkunallamme.

Perjantaina olin ystäväni Annan kanssa Lahden Pihapiiri-messuilla, joiden paras anti näkyy toisessa kuvassa. Olimme kuuntelemassa, kun Hannimari Heino ja Kristiina Wallin lukivat otteita  Puutarhakirjeistä. Juuri tätä kirjaa olen kaivannut, kun on lukenut joka vuosi samat Mari Mörön puutarhakirjat sitä kaipaa jo jotakin lisää, onneksi myös Mari Mörö on kirjoittanut lisää, ei tässä kukkaismielisellä kasvisielulla ole hätää, kun saa upota hyvien kirjojen syleilyyn. Tästä teoksesta kenties lisää, kunhan olen sen ensin hitaaaaaasti nautiskellut.

Lopuksi pari kuvaa messuilta, jotka olivat melko samanlaisen tuntuiset, kuin aiemmatkin. Ihastelimme lahtelaisten koulujen Unelmien piha- pienoismalleja ja piirroksia, oli suklaasuihkulähdettä, kauppaa pihalla ja melko monessa trampoliini, inspiroiduimme puutarharomuroboteista ja hienosti huovutetuista linnuista. Pystyin välttämään huijaussipulit ja taimiostokset, meillä on niin hankala säilyttää ennen istutusta mitään kasveja, kun eräiden kanssa-asujien mielestä ne ovat ennen kaikkea ravinnoksi kelpaavaa ihanaa vihreää silputtavaa. Odotellaan kesäkuuta ja sitä, kun saa luvan kanssa mennä puutarhamyymälään ja iskeä taimet heti maahan kotona.

-Tuija-

Bagelvappu

Eilen vietimme jo vappua, kun Nestori piti paakelipaarin ystäville. Itse tehdyistä bageleista eli ihan kotoisasti vesirinkeleistä tuli niin hyviä, että voisin syödä niitä joka päivä ihan pelkästään ilman täytteitäkin. Aamupalallekin onneksi jäi. Joimme vain kaupan simoja (ei siis Simo-nimisiä henkilöitä vaan sima-nimisiä juomia), kun oma sima ei suostunut onnistumaan. Kuvissa näkyy myös vaatimattoman näköisiä sitruunakeksejä ja ihania marenkikeksejä, joita en suositellut kellekään syötäväksi, että minulle jäisi enemmän (niiden ohjeen löytää Baking Instinct-kirjasta). Churrot pakenivat lautaselta vauhdikkaasti, eikä niistä ehditty ottaa kuvia.

Pelasimme lautapelejä ja söimme söimme ja söimme. Tänään tiskien ja aamupalan jälkeen taloon julistettiin luku -ja kirjoitusrauha. Kaikenlaisten hälinäpäivien jälkeen on tarpeellista saada rauhassa tehdä helppoja sudokuja ja olla hiljaa. Meillä tuo keittiön lattia on keittiön valmistumisesta lähtien ollut ihan lempparipaikka, mihin sitä ihminen sohvaa tarvitsisikaan (eivät muuten tienneet nuo pojat, että otin niistä kuvan).

Ainiin hei, jos tykkäät lautapeleistä ja kaipaat jotakin vinkkejä niihin, olemme perustaneet lautapeliryhmän, jolla on oma instagram-tili Petkuttajat. Siellä jaamme lautapelihetkiä. Meitä on kuusi tosi erilaista pelaajaa, jotkut vähän enemmän lautapelinörttejä ja jotkut vähemmän, kukaan meistä ei kuitenkaan kulje hupullisissa kaavuissa tai laminoi sääntökirjoja. Tärkeintä on kokoontuminen yhteen ja mukaansatempaava peli sekä vaihtuvat voittajat.

Toinenkin instagram-vinkki, kuvissa näkyvien postikorttien taiteilija Aura Kajas, niin hienoa keraamikkaa ja piirroksia, käy kurkkaamassa myös kotisivut.

Löytämön väki toivottaa hyvää vappua, lumella tai lumetta!

-Tuija-

Kirjahyllystä: Puutarhan aika

Seuraa lukuvinkki keväänrakastajalle ja malttamattomalle kukkainodottajalle. Sopii myös pelkkään kuvien ääressä huokailuun. Tuulia Ahon kirjoittama ja Minna Kurjenluoman kuvaama Puutarhan aika vuodelta 2012. Kirjan lähestymistapa ulkotilaan on sopivan filosofinen, ei yhtään hyökkäävän neuvova tai kaikkitietävä. Itse toivoisin tämän suuntaisia puutarhakirjoja enemmänkin, tarina ja todellisuus edellä kirjoitettuja teoksia, joissa puutarha on hyvä osa elämää, eikä mikään suoritus. Luonnon suomille olosuhteille, puutarhan sijainnille tai koolle, kun ei useinkaan voi mitään, mutta niiden kanssa voi oppia tulemaan toimeen. Puutarha on palkitseva kärsivällisyysharjoitus.

Kirja toimii myös hyvänä inspiraationa puutarhan valokuvaamisen suhteen. Rakastan osittaisia sumentumia kuva-alassa (omissa kuvissani niitä on maneeriksi asti), kun puun kukat ovat tulleet linssin eteen ja kesäyön kuvia, joissa pitkän valotusajan aikana ehtii tapahtua monenlaista.  Olen suunnitellut tänä kesänä nauttivani pihasta silloin, kun muu ympäristö ja ympäristön ihmiset nukkuvat. Ei mikään helppo homma unikeolle, mutta lupaan raportoida mikäli näen kesäisen aamuyön takin liepeet.

Tähän merkintään lisäsin myös kuvia omasta pihasta ja kukkaretkiltämme. Ajattelen, että Löytämössä on myös enemmän tilaa pihajutuille ja loputtoman pitkille kukkakuvavirroille, kuin mitä vanhassa blogissa oli.
Nostelen silloin tällöin esiin kirjoja, joista pidän/pidämme, suurin osa ei tosin löydy kirjakaupan uutuushyllystä, mutta ajattelen, että Löytämön lukijakunta kyllä osaa hyödyntää kirjastoa ja antikvariaatteja.

-Tuija-

Siirtymäkausi

Olemme käyneet seuraamassa luonnon heräilyä lintutorneissa ja soisilla paikoilla. Sinivuokot ja leskenlehdet nousevat tällä hetkellä Lahdessa aurinkoisilla paikoilla. Viimeisimmän kuvan paikkaan palaamme varmasti kunhan sammakot valtaavat lampimaisen piilopaikan. Odottelemme nyt, että vihreys astuisi hallitsevaksi olotilaksi kosteikkoon ja kevätyön maaginen valo loistaisi taivaalla. 

Emme ole saaneet paheksuvia katseita torneilla ammattibongareilta tai luontovalokuvaajilta, vaikka olemme saapuneet paikalle värikkäissä takeissamme ja aistimisen riemulla. Tervehditty toki on, kuten asiaan kuuluu. Välillä on muutama sana vaihdettu lajistoista näiden asiantuntijoiden kanssa. 

Tähän mennessä hienoin hetki tornilla oli kokemus siitä, kuinka varpushaukka syöksyi ruokailevaan varpusparveen. Se oli samanlainen muutamassa sekunnissa ohi mennyt parvitanssi, kuin luonto-ohjelmien kalojen maailmassa petokalan hyökkäys. Aina ei tarvitse kiikareiden takaa katsella maisemaa, kunhan muistaa hengittää ja aistia ympäroivää maailmaa kylmästä tuulesta huolimatta. 

- Nestori- 

Jäinen tuuli

Pitkäperjantai tuntui ensimmäistä kertaa lyhyeltä, ilta tuli kuten muinakin päivinä, eikä laahustaen, kuten aiempina vuosina. Alkuillasta veimme itsemme katsomaan nukkuvia veneitä. Ensimmäiset sinivuokot kurkistivat varovasti ruskean tammenlehtipeittonsa alta, ne pitelivät vielä kasvonsa maata kohti, niin hyytävä tuuli kävi järveltä.

Jäät rapisivat, loiskuivat ja ritisivät, rantaan oli muodostunut pieniä jääluolia. Tuuli kuljetti pientä sirpaletta jääkannella, kuulosti siltä, kuin joku soittaisi pientä kelloa. Kaikkeen sekoittui hanhien kovaääninen kailotus, olivat ottaneet uimarannan jo omakseen.

-Tuija-

Pääsiäishei

Yhtäkkiä onkin jo pääsiäinen, sehän tarkoittaa sitä, että lempijuhlaani rullaatirullaaseen on enää muutama viikko. Instagramin puolella olen käyttänyt hästägiä vappuihminenotsalohkostahäntäluuhunsaakka, täytyykin ottaa se taas käyttöön. Vappu, juhlista jaloin, täällä sinua jo odotetaan, tuo tullessasi hyvää simaa ja Nestorille yksi munkki.

Takaisin pääsiäiseen, se on tänä vuonna kissantäyteinen, kun hotelliimme majoittuvat parhaat karvaystävät. Oman karvaamon väki on kirjoittamassa jo virallisille elinmukavuudesta vastaaville tahoille, että hotellivieraat saavat luultavasti parempaa ruokaa ja liian paljon huomiota. Emme ole keskustelleet vielä pakanallisista pääsiäismenoistamme tälle vuodelle, mutta luultavasti jotakin ulkona syödyn jäätelön ja kumisaapaskävelyn suuntaisia ne ovat.

Viime päivityksen jälkeen olemme käyneet mm. linturetkellä, jossa bongailimme silmuja, maisemia ja luonnonmuodostelmia. Oli meillä tietenkin asiaankuuluvasti mukana kiikarit (pienet), kumisaappaat ja utelias mieli. Lauantain vietimme kevätmessuilla, Helsingissä. Pari päivää olimme kuvailemassa teille mahtavaa ja herkullista juttua, joka tullaan näkemään blogissa myöhemmin. Ajatuksenamme on tehdä blogiin juttuja inspiroivista tyypeistä, ammattilaisista, harrastajista ja paikoista, sellaisella retkellä olimme viimeisimmäksi.

-Tuija-