30.7.2017

Kylässä taiteen luona


































Joskus joku juttu vaan kolahtaa, se tuntuu ja ajatteluttaa. Kuin kävelisi samaan tahtiin ja katsoisi samaan suuntaan. Kuin joku hetkellisesti kuitenkin ymmärtäisi sen kuka olet ja sanoisi "hei on ihan okei keräillä posliinieläimiä". Padasjoella sijaitseva Ars Auttoinen on vanha koulu, Teemu Salosen ja Komugi Andon koti. Eikä mikä tahansa koti, vaan täällä kotiaan pitävät myös muotoilu ja taide ja pihalla voi törmätä kanaan, sisällä kookospähkinään. 6.8.2017 asti voit viedä itsesi Paluu Pinnalle kesänäyttelyyn, johon on tuotu esiin sekä taiteellinen prosessi, että valmiita töitä. Näyttelyyn on vapaa pääsy ja se on auki torstaista sunnuntaihin. Talo on täynnä hetkiä, joista on vain pakko ottaa kuva, matkamuistoksi, jotta muistaisi nähneensä.

Pahvilaatikoista ja erinäisistä materiaaleista on koottu yhteen tilaan tulevien teosten linjasto, joka on pysäytetty nähtäväksi, taidetta liukuhihnalta, ei, vaan ikäänkuin kirjasto, josta voi valita seuraavan projektinsa. Tulevien teosten mahdolliset materiaalitkin ovat hyllyssä ja kun tarkemmin katsoo, ne muodostavatkin asetelmia. Pystyn kuvittelemaan tämän kirjaston toimivuuden ja näen kuinka hyllyssä olevat materiaalit vaihtuvat ja muuntuvat toisiksi. Viereisessä huoneessa tuoksuu kuivattu niitty, teoksessa Koiruni on ainakin eurooppalainen, sen on määrä kehittyä ja kasvaa kesän ajan. Tällä hetkellä siinä on kaksi koiraa telttapalatsissaan ja taustalla hiippailee kettu.































































Yläkerrassa tervehtii koivun oksalla istuva papukaija Papuli, sinistä hämärää valaisevat merikasveilta näyttävät valaisimet. Pyörimme itsemme häkellyksiin ihanan sokkeloisessa yläkerrassa, jossa kulman takana on aina uusi huone, jossa on uuden värinen vanha patteri. Yhtäkkiä olemme työpöydän kohdalla, joka on täynnä aarteistoa, on työvälineitä, materiaalia ja luonnoksia, näyttää siltä, kuin taiteilija olisi juuri noussut tuolistaan. Vastakkaisella puolella palmu kasvaa lampunjalasta ja vanha ämpäri on täynnä kukkia. Valkoinen kissa katselee liian pientä kylpyammetta ja riikinkukko on jättänyt sulkiaan sinne tänne.



































































Kellarikerroksessa on yllätys, Coconut cafen lisäksi alakerrassa on suuri valkoinen entinen jumppasali, jonka ovat vallanneet erilaiset valaisimet. Kahvilan puolelta tilaan kantautuu hyvä musiikki ja näyttelyvieraiden puhe kahvikupin ääreltä. Torstaina puolilta päivin ei paikka ole todellakaan hiljainen, vaan piha on täynnä autoja ja kävijöitä riittää, vieraskirja täyttyy nimistä. Tällaisessa paikassa siitä todella ilahtuu, että ihmiset poikkeavat taiteen luona kesäretkillään ja päätyvät rupattelemaan taiteilijoiden kanssa.

Tapasimme Komugin ennen joulua Ornamon myyjäisissä ja kävi ilmi, että Komugi on jo pitkään lukenut blogiamme, mikä on meistä sangen hassua, että tätä lukee joku muukin kuin äiti. Ihastelimme  jo silloin Komugin tekemiä koralleja. Komugi kutsui meidät tänä kesänä Ars Auttoisiin ja hyvä, että kutsui, sillä tällä inspiraation määrällä taas jaksaa pitkään. Ja pääsipä kookosmies Nestori maistamaan tuoretta kookosta, eikä se kookosvesi tällaisen yleisesti kookoksen kaukaa kiertävänkään mielestä ollut ollenkaan hassumpaa.

Jos innostuit, sinä ennakkoluuloton utelias, näyttely on vielä hetken olemassa tai jos et ehdi nyt laita paikan nimi muistiin ensi kesää varten.

-Tuija-































































Ars Auttoinen,
Paluu pinnalle 24.6.-6.8.2017,
to-su 11-16,
Keinuhongantie 17, 17610 Auttoinen.


22.7.2017

Julisteita Lahdessa









































Lahden taidemuseolla on pitkä historia julistetaiteen esittelyssä. Joka kolmas vuosi järjestettävä kansainvälinen julistetriennale on museossa esillä nyt ja onneksi vielä 24.9.2017 asti. Sunnuntaisin on tarjolla yleisöopastuksia, niiden ajankohdat kannattaa tarkastaa taidemuseon sivuilta.

Kävimme näyttelyssä jo kaksi kertaa, mutta saattaa olla, että kolmaskin kerta tarvitaan. Julisteet ovat esillä kilpailusarjoittain ja ripustus on onnistunut, vaikka julisteiden kunto on osittain vaihteleva ja pistää silmään. Julistetaide on sopivan lähestyttävää kesäsisältöä museoon, mutta ajattelematta et museosta poistu, sillä etenkin ympäristösarjan julisteet ovat pysäyttäviä.

Taidemuseon inspiraatio -ja ajatusryöpyn jälkeen on hyvä käydä viilentämässä aivoja jäätelöllä, tien toiselle puolelle on nimittäin avattu Bus gelato, josta saa esimerkiksi donitsin, hattaran tai homejuuston makuista jäätelöä.

-kirjoitti: Tuija, kuvasi: Nestori-

Linnan yllätys
























Kesäretket ovat olleet nyt vähäisiä, mutta olihan sitä lähdettävä yksi syntymäpäiväsankaritar viemään yllätykseksi Hämeenlinnaan. Ajattelimme, että voihan sitä itse linnassakin käydä, kun edellisestä kerrasta oli aikaa. Päädyimme huikeaan näyttelyyn, se yllätti meidät täysin heti linnan sisäpihalla, johon oli pystytetty Tapani Kokon tilateos pakanakirkko, jossa tuntuu kuin olisi hieman vinksahtaneessa vekkulassa.

Pyhät & Pakanat- näyttelyssä keskiaika ja nykyaika on laitettu samaan tilaan, oikeastaan kyseessä ei ole törmäyttäminen, vaan rinnakkain asettelu ja jonkinlainen yhtenäinen lanka aikojen välissä. Puusta veistetään edelleen ja puiden sisällä on piilossa ties mitä maailmoja ja hahmoja, kuvanveistäjät kaivavat ne esiin. Näyttelyyn on koottu Mia Hamarin, Maija Helasvuon ja Tapani Kokon veistosten rinnalle keskiaikaisia puuveistoksia kirkkojen ja kansallismuseon kokoelmista. Välttämättä noin kirjoitettuna ajatus ei ehkä toimi, mutta toteutus on hieno. Yksi seurueestamme kulki oppaan antaman tabletin kanssa ja me muut haahuilimme välillä kurkkien, mitä tablettiopas sanoo.

Tapani Kokon veistokset olivat meille aiemmin tuttuja ja me Löytämöläiset olemme molemmat ihan faneja. Mia Hamari ja Maija Helasvuo olivat ennen näyttelyä tuntemattomia nimiä meille, mutta etenkin Hamarin työt saivat huokailemaan hämmästyksestä. Rujous, rumuus ja raakuus veistojäljessä ja siitä syntyvä vavisuttava kauneus yhdistää näyttelyn nykytaidetta. 2000-luvun taiteilijoiden töissä on kaikissa myös viittauksia menneeseen. Keskiaikaisissa veistoksissa taiteilijalla ei ole ollut samanlaista vapautta tehdä, kuin nykyään, värit, kasvojen piirteet ja koko asetelma on varmasti ollut hyvinkin ennalta määrättyä. Taito on aina kiinnostavaa ja se mitä teokset öisin puhuvat toisilleen, kun kukaan ei ole kuulemassa.

Näyttely toi esiin myös konservointia, kun osittain konservoitu Someron alttarikaappi oli tuotu näyttelyyn ja konservoinnista oli tehty video. Konservaattorin melko salamyhkäisen työn tuominen näkyville näyttelyyn oli mielenkiintoista, ei ehkä kaikkien mielestä, mutta tällaisten museonörttien mielestä oli. Myös 3D-mallinnus Pyhästä Yrjöstä ja lohikäärmeestä punoo aikoja yhteen.

Vie itsesi linnaan, se kannattaa, sillä hyvän näyttelyn jälkeen maailma ei koskaan ole sama!

-Tuija-