Viiva

Hämeenlinnan taidemuseossa on vielä kymmenisen päivää nähtävillä Hämeenlinnan taiteilijaseuran 70-vuotisjuhlanäyttely nimeltään Viiva. Kun aika paljon viettää aikaa katsellen oman kaupunkinsa taiteilijoiden töitä on kutkuttavaa päästä toisen kaupungin tuoreen taiteen äärelle. Päänsisäinen taidekirjasto kasvaa uusilla kiinnostavilla nimillä ja muistiin painuu karvoja, katastrofikuvia, lyijykynän suhinaa ja eräs yksisarvinen.
Pakko tunnustaa nyt, älkää ampuko, mutta Hämeenlinnan taidemuseossa käynti oli ensimmäinen ja vähän hävetti, kun niin lähellä on niin hieno museokokonaisuus. Meille Hämeenlinna on ollut "vain" kirpputori -ja linnakaupunki.

Taidemuseo koostuu useista rakennuksista, joista keltainen kuutiomainen rakennus on itse Engelin suunnittelema ja juuri siellä sijaitsee tämä Kati Kivisen kuratoima Viiva-näyttely. Näyttelystä jäivät mieleen Piia Liesteen keraamiset tägit ja museokaupan pöydällä olleet hahmot, Jukka Teittisen maalaukset, Anna-Kaisa Haanahon Elämänviiva, Eira Lähteisen hiilipiirrokset ja Anne Vilkunan luonteikkaat rusakot.

Museon toisen rakennuksen täytti 60-70-lukujen modernismi, joka aiheutti keskustelua seurueessamme, meistä kukaan ei oikein innosta hyppinyt, eikä vaikuttavuus/liikuttavuus-mittari värähdellyt kenenkään sisälmyksissä, vaikka esillä olikin meille ihan tuttuja nimiä. Näyttely oli kattava kuva ja varmasti jonkun suomalaisen modernismin rakastajan unelmien täyttymys.

Mainitsen vielä senkin, että kesällä tämä Hämeenlinnan taidemuseo täyttyy pohjoismaisesta nykytaiteesta, kun keltaisen talon valtaa NoCo Art Collection.

Samalla retkellä kävimme myös kaupunginmuseo Skogterissa ja sukelsimme Mari Isotalon viimeistä päivää esillä olleisiin vetisiin kuviin Galleria Koneessa. Kun kiertelee eri kaupunkien gallerioissa kannattaa muistaa myös taidelainaamot, Galleria Koneen yhteydessä on taidelainaamo, josta olisin heti voinut kähveltää seinälle muutaman aarteen.

-Tuija-

Kuvien teosten taiteilijat:
Anna-Kaisa Haanaho
Anne Vilkuna
Piia Lieste
Jukka Teittinen
Olli Larjo
Anne Vilkuna

Linnan yllätys

Kesäretket ovat olleet nyt vähäisiä, mutta olihan sitä lähdettävä yksi syntymäpäiväsankaritar viemään yllätykseksi Hämeenlinnaan. Ajattelimme, että voihan sitä itse linnassakin käydä, kun edellisestä kerrasta oli aikaa. Päädyimme huikeaan näyttelyyn, se yllätti meidät täysin heti linnan sisäpihalla, johon oli pystytetty Tapani Kokon tilateos pakanakirkko, jossa tuntuu kuin olisi hieman vinksahtaneessa vekkulassa.

Pyhät & Pakanat- näyttelyssä keskiaika ja nykyaika on laitettu samaan tilaan, oikeastaan kyseessä ei ole törmäyttäminen, vaan rinnakkain asettelu ja jonkinlainen yhtenäinen lanka aikojen välissä. Puusta veistetään edelleen ja puiden sisällä on piilossa ties mitä maailmoja ja hahmoja, kuvanveistäjät kaivavat ne esiin. Näyttelyyn on koottu Mia Hamarin, Maija Helasvuon ja Tapani Kokon veistosten rinnalle keskiaikaisia puuveistoksia kirkkojen ja kansallismuseon kokoelmista. Välttämättä noin kirjoitettuna ajatus ei ehkä toimi, mutta toteutus on hieno. Yksi seurueestamme kulki oppaan antaman tabletin kanssa ja me muut haahuilimme välillä kurkkien, mitä tablettiopas sanoo.

Tapani Kokon veistokset olivat meille aiemmin tuttuja ja me Löytämöläiset olemme molemmat ihan faneja. Mia Hamari ja Maija Helasvuo olivat ennen näyttelyä tuntemattomia nimiä meille, mutta etenkin Hamarin työt saivat huokailemaan hämmästyksestä. Rujous, rumuus ja raakuus veistojäljessä ja siitä syntyvä vavisuttava kauneus yhdistää näyttelyn nykytaidetta. 2000-luvun taiteilijoiden töissä on kaikissa myös viittauksia menneeseen. Keskiaikaisissa veistoksissa taiteilijalla ei ole ollut samanlaista vapautta tehdä, kuin nykyään, värit, kasvojen piirteet ja koko asetelma on varmasti ollut hyvinkin ennalta määrättyä. Taito on aina kiinnostavaa ja se mitä teokset öisin puhuvat toisilleen, kun kukaan ei ole kuulemassa.

Näyttely toi esiin myös konservointia, kun osittain konservoitu Someron alttarikaappi oli tuotu näyttelyyn ja konservoinnista oli tehty video. Konservaattorin melko salamyhkäisen työn tuominen näkyville näyttelyyn oli mielenkiintoista, ei ehkä kaikkien mielestä, mutta tällaisten museonörttien mielestä oli. Myös 3D-mallinnus Pyhästä Yrjöstä ja lohikäärmeestä punoo aikoja yhteen.

Vie itsesi linnaan, se kannattaa, sillä hyvän näyttelyn jälkeen maailma ei koskaan ole sama!

-Tuija-