19.11.2019

Ajettiin kauas





























































Pään painaminen jonkun toisen tyynyyn on harvinaista. Yö vieraassa huoneessa ja aamulla ikkunan takana uusi maisema, maiseman päällä sulava huurre. Tulemme lähes aina yöksi kotiin retkiltämme. Nyt varasimme hyvissä ajoin kissoille palvelijan ja päätimme tehdä pitkän matkan. Oli alkava syys, ei vielä marraspimeää ja joku outo kaipuu nähdä uusia tienviittoja. Veimme eteläiset mielemme kohti pohjoisia puita, joissa roikkui keltaisia pieniä lehtiä.

Aikaisin aamulla jossain ennen Mikkeliä aurinko kiipeili ylös ja valaisi matalalta horsmien kastuneet takkutukat, hevosten sieraimista tuli höyryä ja jos siinä olisi ollut silmänräpäyskamera olisi tullut hieno kuva, mutta nyt kuva on vain omassa mielessä. Matka kesti koko päivän, hyppäsimme autosta Kuopiossa, taidemuseossa ja lankakaupassa, mutta siltikin tietä vain riitti.

Silloin kun ei vielä ollut instagramia tai ohjelmakirjastoja, kun kamera kaulassa kuljettiin kahvilaan ja päivitettiin blogeihin pullakuvia tutustuin ihmiseen, josta tuli blogikaveri, kirjekaveri ja ihan oikea ystävä. Ilman blogeja emme varmasti olisi kohdanneet millään tiellä tai polulla, sillä hän on seikkailija ja minä olen betoniporsas. Nykyään sellaisia alkuperäisiä ystävien löytöpaikkoja ei niin mieti, kun on tärkeämpää, että niitä ystäviä on. Tällä kertaa kutsuimme itsemme kylään Rovaniemelle, sillä ystävän huusholliin oli muuttanut pikkuihminen. Veimme pikkuihmiselle pikkuisen villatakin, jonka neuloin siinä luulossa, että se on kuitenkin aivan liian pieni, ei ollut pieni vaan aivan sopiva ja siitä tuli heti suosikki.

Rovaniemen vierailu sisälsi seuraavat tärkeät asiat: sohvaperunoiden katselua yhdessä (perinne), keksikakun syömistä, kirppistä, kahvilaa, lankakauppaa, taidemuseota, Arktikum-vierailu, retki maiseman sisälle loiskuvia pitkospuita pitkin, termarikahvit ja palanut valkosipulileipä, paljon pikkuihmisen juttuja ja hyviä unia kirjahyllyn katveessa.

Paluumatkalla reittimme kulki Ranuan eläinpuiston ja kummitädin herkkupöydän kautta yöksi omaan sänkyyn.

Kun matkaa harvoin pitkästi sitä muistaa matkat ja tienvarren hevosten höyrysieraimet ja kahvilan täydellisen vohvelin vielä pitkän ajan päästä.

-Tuija-


ps. Erityiset Löytämö tykkää-merkit antaisimme Kuopion taidemuseolle ja Rovaniemen Korundille.