27.2.2018

Lukupakko kirjahimo
































Olen ahmimisiässä. Haluan rakentaa kirjapinoista muureja ja haukata muurista paloja lukeakseni. Olen kirjahimon kourissa, mikä on ihana kulkutauti ja toivon sen tarttuvan mahdollisimman moniin. Tämä ei ole tavallista, se tulee ennemminkin kausissa, kuin siitepölyallergia konsanaan, mutta aiheuttaa vähemmän ikäviä oireita. Olen hidas ja nirso lukija ja hirveän huono kirjoittamaan lukemastani yhtään mitään, mutta lukea haluan silti. Suutun ja murisen, jos lukurauhaani häiritään, ravinnon voisi aivan hyvin toimittaa lukuasemani viereen, sillä syömään siirtyminen vaatii poistumista tarinan sisältä.

Suhtaudun kirjablogeihin ja lukuhaasteisiin varovaisella uteliaisuudella, en silti ihan ymmärrä kuinka joku lukee vuodessa satoja kirjoja ja pitää aiheesta myös blogia. Ehkä sellaiset ihmiset eivät katso ohvalla istuvia televisionkatsojia fanaattisesti arvuutellen mitä kakkua ukkiskerhossa syödään tai aseta itseään katsomaan, kuinka viidakossa selviytyy suomalainen julkisuuden henkilö tai kuinka todella joku voikaan olla surkea autonkuljettaja ja toinen taas hirvittävän hyvä kuljettamaan junalla ihmisiä paikasta toiseen. Tässä muutamia esimerkkejä jonkun keksityn henkilön tv-viikosta, itsehän katson vain uutiset ja kuuntelen vakavahenkisiä radio-ohjelmia.

Viime vuonna kirjoitin Helmet-lukuhaasteen kohdat kalenteriini ja ajattelin, että tässäpä on hyvä tapa lukea. Ei siitä mitään tullut, ei ollut lukuvuosi. Tänä vuonna päätin aloittaa uudestaan. Kirjoitin lukuhaasteen kohdat taas kalenteriini ja erilliseen vihkoon. Nyt olen hyvässä vauhdissa, lukeminen kulkee ja katselen kirjoja sillä silmällä, että mikä täyttäisi minkäkin haasteen kohdan. Jos lukuhaaste on outo juttu, kurkkaa tästä.

Olen päättänyt tehdä haasteesta itseni näköisen, paljon lastenkirjallisuutta, runoutta ja novelleja, sillä niitä muutoinkin lukisin ja toki luen sitä mikä kiinnostaa mahtui se haasteeseen tai ei. Tänä vuonna vien itseni uskallukseni tuolle puolen ja uusien hyllyjen ääreen  kirjastossa, hyvin on alkanut, sarjakuvahyllyssä on mahtavia juttuja! Miksi jauhaa tästä täällä blogissa? No kun keksin tavan pitää vielä yhtä lukuvihkoa lisää kuvassa näkyvien kolmen lisäksi, Löytämön sivupalkkiin tulee linkki päivittyvälle lukuvuosi-sivulle. Laitan sinne kuvan lukemastani kirjasta ilman sen suurempia selittelyitä, sieltä voi sitten kirjakaveri hakea uusia askelkuvioita omalle kirjastoretkelleen, jos haluaa lukea yhtä outoja juttuja, kuin se Löytämön muija.

Ensi vuodeksi voinkin kehitellä Löytämön oman lukuhaasteen.

-Tuija-


5.2.2018

Pakkaspäiviä


































Joulupaketista paljastui viiden vuoden päiväkirja, kauniilla mustalla kangaskannella. Olen täyttänyt jokaiselle päivälle kylmän määrää, ulkotilan ja sisätilan havaintoja, ympäröivän maailman asioita, purkautuneita tulivuoria, vaaleja ja lakkoja. Asiat tuntuvat viiden vuoden päästä varmasti sellaisilta, ettei niitä muuten olisi muistanut.

Mökillä sellaiseen päiväkirjaan merkittiin kalasaaliit ja veden lämpötilat, soutumatkat ja ensimmäiset uimiset, vieraat ja myrskyt. Ehkäpä joku arjen museo joskus kiittää, että ihmiset ovat pitäneet pienistä havainnoistaan päiväkirjoja.

Meillä viime aikojen sisätilan havaintoja ovat olleet: pakkaspäivien aurinko, joka aamuisin riittää vitriinin ovesta sisään, kissan kaksi majapaikkaa keltaisen lampun alla hammaslääkärikaapin päällä sekä pahvilaatikossa kamiinan tulen äärellä. Keksittiin leipoa mustikkamuffinsseja yhtenä päivänä ja toisena päivänä Nestori järjesteli keittiön uusiksi. Ja uskotteko nyt kun näette, että ritarinkukka todella on neljällä kukallaan suurempi, kuin ihmispää ja kaiken lisäksi tämä on jo sen toinen kukkavana.



-Tuija-