Kierroksilla kirjamessuista

Olipahan kirjamessut! Olimme messukeskuksessa kahtena päivänä, avajaispäivänä torstaina ja viimeisenä päivänä sunnuntaina. Ostosmielessä emme näille messuille lähteneet, vaan kuuntelemaan puhetta kirjallisuudesta ja sitähän riitti. Ja jos totta puhutaan olimme niin tiedonjanoisia, että ruoat ja viinit saivat olla ihan rauhassa toisessa hallissa, meitä kiinnosti vain kirjat.

Selatessa messulehteä tuli sellainen olo, että haluaa haljeta ja olla kolmessa paikassa yhtä aikaa, kun parhaimmillaan hyvää ohjelmaa oli niin paljon, että joutui tekemään hankalia valintoja siitä mitä menee kuuntelemaan. Asiaan saattaa vaikuttaa se, että kiinnostuksen kohteemme ovat melko rönsyilevää sorttia taiteesta hyönteisiin ja kaikkea siltä väliltä. Ja kun oli kuunnellut kolme tuntia putkeen hyvää puhetta kirjojen maailmasta oli niin pyörällä päästään, että piti ihan vaan tuijottaa tyhjyyteen ja syödä eväspullaa hiljaa paikallaan.

Erityisen inspiroivia olivat Kati Rapia ja Juha Hurme kirjallaan Pyrstötähti, Heikki Kännö, Lassi Hyvärinen ja Mikko Rimminen sekä Pirkko Soininen, eikä unohdeta HS:n esikoiskirjapalkintoehdokkaita (arvaus on jo kuka voittaa). Suuresti pidimme myös Kuvittajat ry:n ideasta, jossa kuvittajat esittelivät työtään ja pitivät työpajoja. Ehkä ensi vuonna uskalletaan antaa jo ihan oma lava kuvitustaiteelle ja ottaa askel lastenosastolta muiden lavojen sekaan. Näitä samoja kuvittajiahan on kiittäminen siitä, että tänäkin syksynä ilmestyneiden kirjojen kannet ovat toinen toistaan hienompia.

Sunnuntain aloitukseksi riensimme etsimään Laura Pehkosen uutta julkista teosta Pasilan betoniseen syliin, aivan kirjaston kulmilta löytyy tämä kuvien teos. Se koostuu monesta osasta betonisen kaiteen kyljessä, se ei huutele, eikä hyppää naamalle, mutta ihastuttaa. Kurkista, jos kuljet ohi.



Lukuhimo on nyt pahimmillaan ja se on luultavasti tämän vuodenajan syytä, toinen on koukussa paksuihin sarjakuviin ja mytologisiin teksteihin, toinen haukkaa kirjaa kirjan perään ja jaarittelee niistä ystävilleen, jotka eivät ole lukeneet samoja kirjoja. Ja sitten on vielä ne loppumattomat suunnitelmat siitä mitä aikoo lukea, se lista piteni messujen jälkeen huomattavasti.

Löytämö kiittää kirjamessuista, toivottavasti ensi vuonnakin pääsemme paikalle!

-Tuija ja Nestori-

Kiivetään kirjavuorelle

25.10.-28.10.2018 on Helsingin Kirjamessut ja me Löytämöläiset suuntaamme kirjanhimoiset nokkamme messukeskuksen valojen loisteeseen, kenties jo avajaispäivänä. Tuo kotilolla ratsastava on Nestori ja kasvuston katveesta suosikkikirjailoitaan väijyvä on Tuija, tuo kolmas voit olla SINÄ.

Sillä nyt kävi niin mukavasti, että olisi messulippuja arvottavana neljälle teistä Löytämön lukijoista. Ei ole parhaimmissa urheilukilpailuissakaan neljää voittajaa, mutta kas kun Löytämössä sekin on mahdollista.

Kerro tämän merkinnän kommenttilaatikkoon mikä tai kuka oli lapsuutesi kirjallinen sankari ja olet mukana arvonnassa ja hei sähköpostiosoite kannattaa eli pitää mainita, lähetämme messulippusi sinne. 

Ja maata innoissaan höyrypäisinä kuopivat ystävämme Riikka ja Maria tiedoksi teille ennen kuin sieraimistanne nousee savu, että yhden kerran voi osallistua ja yhden lipun voi voittaa sillä osallistumisellaan, mikäli arvontakissa niin päättää.

Armoton arvontakissa laittaa käpälänsä arvontakoneeseen Aleksis Kiven päivänä 10.10. klo 12 siihen saakka on aikaa. Kerro arvonnasta myös kaverillesi Penalle ja Virpille, niitäkin saattaa kiinnostaa.

Onnea arvontaan!

-Tuija ja Nestori-

Liput saatu messukeskukselta arvottavaksi. Lippu oikeuttaa sisäänpääsyyn yhtenä messupäivänä ja se lähetetään sähköpostiisii QR-koodina.

Anopinkielen tuoksu

Kissanmutkassa kaikki on mahdollista: anopinkieli päätti kukkia. Ensin se teki varovaisen vihreät kukkavarret aivan salaa. Niissä oli vihreän pienen pavun näköisiä nuppuja, jotka venyivät soikeammiksi päivittäin, löysin yhden ja samalla huomasin, että niitä onkin kolme pitkää kukkavanaa. Lähimpänä ikkunaa ollut avasi kukkansa ensimmäisenä, tuoksu oli uskomattoman voimakas, jopa niin voimakas, että anoppi oli siirrettävä yöksi toiseen huoneeseen haisemaan, että sain nukuttua. Olisikohan Max Perttula kiinnostunut tämmöisen anoppituoksun lanseeraamisesta, täällä olisi nyt materiaalia. Nyt menossa on toinen kukkiva vana. Tämä kyseinen kukkija on anopinkielikokoelman kummajainen, sen yksi lehti on reilusti yli metrin mittainen ja yhden lehden se taivutti sivulle viistosti alaspäin, kuin tanssillisen kädenojennuksen tehdäkseen. Hirveä erikoisuudentavoittelija ikkunallamme.

Perjantaina olin ystäväni Annan kanssa Lahden Pihapiiri-messuilla, joiden paras anti näkyy toisessa kuvassa. Olimme kuuntelemassa, kun Hannimari Heino ja Kristiina Wallin lukivat otteita  Puutarhakirjeistä. Juuri tätä kirjaa olen kaivannut, kun on lukenut joka vuosi samat Mari Mörön puutarhakirjat sitä kaipaa jo jotakin lisää, onneksi myös Mari Mörö on kirjoittanut lisää, ei tässä kukkaismielisellä kasvisielulla ole hätää, kun saa upota hyvien kirjojen syleilyyn. Tästä teoksesta kenties lisää, kunhan olen sen ensin hitaaaaaasti nautiskellut.

Lopuksi pari kuvaa messuilta, jotka olivat melko samanlaisen tuntuiset, kuin aiemmatkin. Ihastelimme lahtelaisten koulujen Unelmien piha- pienoismalleja ja piirroksia, oli suklaasuihkulähdettä, kauppaa pihalla ja melko monessa trampoliini, inspiroiduimme puutarharomuroboteista ja hienosti huovutetuista linnuista. Pystyin välttämään huijaussipulit ja taimiostokset, meillä on niin hankala säilyttää ennen istutusta mitään kasveja, kun eräiden kanssa-asujien mielestä ne ovat ennen kaikkea ravinnoksi kelpaavaa ihanaa vihreää silputtavaa. Odotellaan kesäkuuta ja sitä, kun saa luvan kanssa mennä puutarhamyymälään ja iskeä taimet heti maahan kotona.

-Tuija-