Ripusteltiin talvivaloja, ne saavat palaa melkein koko päivän silloin, kun ollaan kotona. Viherkasvit puskevat kilpaa uusia versoja, yritin sanoa niille, että hei nyt on talvi, mutta ilmeisesti en voi ymmärtää, kun en ole kasvi.
Iltaisin Muumilaaksossa on marraskuu ja Vilijonkka siivoaa. Seuraavana päivänä huomamme tekevämme samaa. Salongin vitriinissä majailee kaksi meduusaa, Niiskuneidin salainen akvaarioharrastus. Pöydällä persimonit haaveilevat mokkapaloista. Ne eivät tiedä vielä, että joku laittaa niiden oranssit olemukset pian hilloksi kattilassa.
Kaksi vaaleanpunaiseksi luvattua ritarinkukkaa pitävät meille nuppuista seuraa, kun vihdoin on koittanut lempikirjan selailusesonki. Jos ei sinulla vielä ole omaa Armas aika-kirjaa, anna sille mahdollisuus. Se on tehnyt jo vuodesta 2015 uutteraa työtään käännyttämällä meitä vähän enemmän marrasihmisiksi ja vähän vähemmän jouluallergisiksi. Eikä kirja ole tippaakaan vanhentunut parissa vuodessa, vaikka ruokabuumit tulevat ja menevät.
-Tuija-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti