Löytämöläisten taikajoulukuusi karistaa neulasia ja talonlämmittäjä saksii sen alaoksia kamiinaan. Taikajoulukuusi se on siksi, että se ostettiin löydetyllä vitosella kenties aidolta kuusitontulta huoltoaseman pihasta jouluaattona, vaikka luultiin jäävämme ilman kuusta. Joskus joulun taika voi löytyä parkkimittarin kolikkoluukusta ja huoltoaseman pihasta.
Pidimme jouluviikon tiistaina kotona kotijoulumyyjäiset ystäville ja tutuille. Nestori leipoi kolme päivää putkeen ja minä maalasin paperimassapalloja ja lahjapapereita. Tarjoilimme kaikille kävijöille granaattiomenaglögiä ja Nestorin erikoisherkkuja. Lahjapaperit ja pallot vietiin käsistä ja niin loppuivat myös kolmen päivän leipomukset ja hillopurkit. Tuntui siltä, kuin joulu olisikin tullut jo silloin, kun oli talo täynnä ihmisiä, romuhuoneen karmean kaaoksen keskelle raivattu pieni tila istuskeluun ja sopivasti hämärää. Leikkimyyjäisistä saatu palaute oli innostunutta ja saimme kätkettyä paperipusseihin joulumieltä tuoreen leivän muodossa. Ensi vuodelle on jo paljon ideoita.
Nyt kun seinäkalenterin viimeisen sivun viimeinen ruutukin on kohta huitaistu pois jää kummallinen olo, kuin alkaisi jotain uutta vaikkei ala, huijattu olo. Kiinalaisen uuden vuoden ajankohta on aina sopinut paremmin meille, tämä vuodenvaihto, kun tuntuu tulevan vielä, kun joulu kököttää nojatuolissa ja on vasta asettunut taloksi. Uusi vuosi on aina ollut ilonpilaaja, joka istuu täytekakkuun ja laittaa kirkkaat valot päälle ja pakottaa ulos ja pesemään tekolumet ja piparinmurut paidan helmasta. On osallistuttava ja haastettava ja aloitettava ja vietävä loppuun ja listattava ja oltava aina parempia, kuin viime tammikuussa. Täällä yksi pullamössösukupolven edustaja aikoo ilmoittaa, että päivää vaan, en osallistu yhteenkään haasteeseen, odottelen laskiaispullia ja kevätkukkia ja pitelen vielä hetken näitä kuusenneulasia villasukissa.
-Tuija-