Pitkäperjantai tuntui ensimmäistä kertaa lyhyeltä, ilta tuli kuten muinakin päivinä, eikä laahustaen, kuten aiempina vuosina. Alkuillasta veimme itsemme katsomaan nukkuvia veneitä. Ensimmäiset sinivuokot kurkistivat varovasti ruskean tammenlehtipeittonsa alta, ne pitelivät vielä kasvonsa maata kohti, niin hyytävä tuuli kävi järveltä.
Jäät rapisivat, loiskuivat ja ritisivät, rantaan oli muodostunut pieniä jääluolia. Tuuli kuljetti pientä sirpaletta jääkannella, kuulosti siltä, kuin joku soittaisi pientä kelloa. Kaikkeen sekoittui hanhien kovaääninen kailotus, olivat ottaneet uimarannan jo omakseen.
-Tuija-
Täällä oli viime kesänä muutamia hanhia, olin niistä jotenkin ilahtunut, vaikka ei kai saisi.
VastaaPoistaTäällä nuo kanadalaiset ja valkoposkiset hanhet ovat epäsuosiossa. Minusta ne ovat hirmuisen jänniä ja jättimäisiä.
Poista