Olemme käyneet seuraamassa luonnon heräilyä lintutorneissa ja soisilla paikoilla. Sinivuokot ja leskenlehdet nousevat tällä hetkellä Lahdessa aurinkoisilla paikoilla. Viimeisimmän kuvan paikkaan palaamme varmasti kunhan sammakot valtaavat lampimaisen piilopaikan. Odottelemme nyt, että vihreys astuisi hallitsevaksi olotilaksi kosteikkoon ja kevätyön maaginen valo loistaisi taivaalla.
Emme ole saaneet paheksuvia katseita torneilla ammattibongareilta tai luontovalokuvaajilta, vaikka olemme saapuneet paikalle värikkäissä takeissamme ja aistimisen riemulla. Tervehditty toki on, kuten asiaan kuuluu. Välillä on muutama sana vaihdettu lajistoista näiden asiantuntijoiden kanssa.
Tähän mennessä hienoin hetki tornilla oli kokemus siitä, kuinka varpushaukka syöksyi ruokailevaan varpusparveen. Se oli samanlainen muutamassa sekunnissa ohi mennyt parvitanssi, kuin luonto-ohjelmien kalojen maailmassa petokalan hyökkäys. Aina ei tarvitse kiikareiden takaa katsella maisemaa, kunhan muistaa hengittää ja aistia ympäroivää maailmaa kylmästä tuulesta huolimatta.
- Nestori-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti