Tutkimusmatkailijat

Viime viikolla vierailimme Turussa, tietämättä mitään siitä mitä tulee tapahtumaan muutaman päivän päästä. Turku oli hyvä, lähestyttävä ja vähemmän salaperäinen, kuin aiemmin, johtui kai kesästä. Kyseinen kaupunki ei kuitenkaan piirry vielä karttana päähäni, niin tuttu se ei vielä ole. Silti Löytämöläiseen tapaan piirsimme uusia reittejä aivojen karttakirjaan, kun ihailimme Samppalinnan maauimalaa ja sieltä tulleita märkähiuksisia ihmisiä, kattoja ja väkisin yhteensovitettuja vanhoja ja uusia taloja. Pääkohteenamme oli tietenkin Wäinö Aaltosen museo, jossa oli Jacob Hashimoton näyttely Giants and uncertain atmospheres. Yltäkylläinen ennakkoon nautittu kuvaähky ei vienyt näyttelyltä hohtoa, vaan näyttely oli monta kertaa hienompi, kuin yksikään sieltä otettu kuva. Onneksi näyttely on auki vielä 24.9.2017 asti, joten ehdit hyvin. Museolla on myös WAMblog, joka kannattaa kurkata, jos mietityttää esimerkiksi millaisissa paketeissa kuljetetaan tämmöisiä teoksia.

Mukanamme matkannut innostuja luki meille takapenkiltä Vilpitön mieli-kirjaa ja oli muutoinkin varsin kelvollinen matkakumppani. Löysimme tiemme uskomattomaan biologiseen museoon, joka piileskelee varsin onnistuneesti puiden katveessa. Jo pelkän hienon rakennuksen takia kannattaa etsiä reitti museoon. Hyönteiskammoiselle sopivassa määrin kauhun hetkiä ja suuri oivallus siitä, että eihän meillä täällä mitään, entäs Afrikan ötököiden kokoluokka. Taidemuseon skippasimme tällä kertaa kokonaan, sillä yksi päivä ei riitä kaikkeen. Söimme kauppahallissa ja haimme iltapalaa kotiin leipomo Grynistä, jota ihailemme väsymättä instagramin kautta. Se croissantti, se croissantti, et tiedä ennen kuin maistat.

Liian kaukana olet Turku, saisit siirtyä lähemmäs.

-Tuija-